keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Maailman murhayritys

Tiesitkö, että elämälle voi olla allerginen? Ironisesti monet suomalaiset ovat allergisia kansallispuullemme koivulle, mutta minäpä nostan vielä panoksia ja olen allerginen kuumalle, kylmälle ja nykyään myös paineelle. Wtf
Taiteiltuani kauniit tekokynnet ja elettyäni niiden kanssa jonkin aikaa, alkoi kynsien taipumisen aiheuttama liike kynsinauhassa aiheuttaa allergista reaktiota. Kuumuus esti allergiaa paranemasta, ja aiheutti reaktioita myös muualle. Hiusten harjaamisen tai ponnarin sitomisen aiheuttama nykiminen myös saa aikaan nokkosrokon kaltaisen reaktion. Lääkäri neuvoi olemaan käyttämättä edes kynsilakkaa niin kauan, kun reaktio on sormissani. Että siihen loppui se harrastus, mitähän seuraavaksi.
Murha-ase
Tulin käyneeksi Yukiconin rantatapahtumassa, vaikka ilma ei vielä silloin ollutkaan ihan niin lämmin, kuin olisin toivonut. Rantatapahtuma myös oli suoraan sanoen tylsä. Taidan alkaa olla liian vanha näihin coneihin. Käytinkin suurimman osan ajasta halpojen cossejen tuomitsemiseen kaverini kanssa.

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Kato, aurinko!

Onpa ollut kuule tylsä kesäkuu. Taisin jopa olla useamman viikon vaihtamatta edes pois yöpuvusta. Vesisade on tosi kiva asia. Tuleekohan sitä lämpöä koskaan? Toisaalta huono sää on ollut hyvä syy lukea ylppäreihin ja valmistautua vuoden päästä koittavaan Tokion matkaan.

Tällä viikolla jouduin ottamaan itseäni niskasta kiinni ja käymään ulkona. Käväisin päiväretkellä Turussa perheen kanssa ihastelemassa keskiaikaisia markkinoita sekä isoäitini taidenäyttelyä. Markkinat olivat, yllätys yllätys, jälleen kerran täysin samaa kamaa kuin viime vuonnakin. Ehkä sinne täytyy mennä itse näyttelijäksi, jos jotain mielii tapahtumasta irti saada.
Taidenäyttely oli pienessä seurakunnantilassa, mutta tauluja oli ainakin 30. Suurinta osaa en ollut koskaan ennen nähnyt, joten isoäiti oli maalannut ne viimeisen vuoden aikana. Toivottavasti näyttelyitä tulee enemmänkin. Törmäsimme myös serkkuuni. On omituista nähdä serkkuja lastensa kanssa, kun vielä muistan itse leikkineeni kyseisen serkun kanssa lapsena (tai lähinnä hyppineeni hänen päällään).


Tänään prideviikko huipentui Pride-kulkueeseen ja puistojuhlaan, ja osallistuin molempiin muutaman kaverin kanssa. Tuttuja tuli bongattua muutamia, vaikkakin omasta koulusta vain kaksi. Tämä ei yllätä. Tapasin myös isosiskoni kavereita, joiden kanssa sisko olisi halunnut minun viettävän enemmänkin aikaa, mutta useamman tunnin puistossa istuttuani olin jo kyllästynyt jatkuvaan meteliin, jonka yli ei kuullut puhetta, ja väentungokseen, jonka keskellä ei mahtunut kulkemaan. Kulkue ja juhla taisivatkin olla suurimmat ikinä; uutisten mukaan osallistujia oli 20 000. Suurempia ongelmia en havainnut, ja tästä olen positiivisesti yllättynyt. Kansa taitaa Suomessa olla paljon poliitikkoja suvaitsevampaa.

Tuuli sai jo hiukseni sekaisin, mutta Riina päätti vielä auttaa.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Still alive

Koulu loppui, woo!

Yleensä kevätjuhlapäivä on tuskallisen tylsä, mutta sen jälkeen koittava vapaus on vertaansa vailla. Tällä kertaa juhla oli kuitenkin enemmän bittersweet, kun vanhat luokkakaverit valmistuivat. Lakkiaisia tulikin sitten kierrettyä muutamat, ja illalla vielä muutama kakkonen tuli meille istumaan iltaa. Ilta jatkuikin sitten pitkään.
Kavereiden lakkiasissa käyminen on hyvää valmistelua omia juhlia varten, jotka ovat vuoden päästä edessä. Useammat juhlat kierrettyäni olen vahvasti sitä mieltä, että Pommac on siunaus.

Uuden kännykän (älypuhelin, yaay) ensimmäinen selfie
Vanhenin myös eilen. Viimeinen teinivuosi lähtee käyntiin, ja mitään en ole vieläkään saavuttanut. Vaan eipä sillä kiirettä ole, naisten elinajanodote kun on 82 vuotta.
Salmaria ja salmiakkishotteja
Kävin muistaakseni ensimmäistä kertaa Amarillossa, ja toiste en vapaaehtoisesti sinne mene. Vaikka juomat olivatkin 1.80€ ja sisäänpääsy ilmainen, ei korvien rääkkääminen ole sen arvoista. Hitto että oli huonoa suomiräppiä. Kyllä sitä mikkiin osaa jokainen ölistä, mutta se ei tarkoita, että niin kannattaa tehdä.

Kesälle ei suurempia suunnitelmia ole, mutta bilsan ylppäreihin täytyy lukea ja tulevaisuutta suunnitella. Kai sitä pitää jo tässä vaiheessa alkaa pyrkimään ulkomaille yliopistoon.
Purikura apps are bloody awesome

perjantai 9. toukokuuta 2014

Vappu

Vappuaattona oli vielä koulua jopa neljään asti, mutta sen jälkeen kokoonnuttiin porukalla yhden kaverin luona. Olin toivonut lämmintä vappua, mutta säähän oli tietenkin kylmä ja sateinen. Tuli pysyttyä lähinnä sisätiloissa koko aatto, ja vappupäivänä en vaivautnut juhlimaan.
Lauantaina sen sijaan kokoonnuttiin taas meillä pienemmällä porukalla.Yksinäni en varmaan ikinä olisi tullut katsoneeksi sellaisia elokuvateollisuuden helmiä kuin Sharknado ja Full Metal Jacket. Laadukkaita.
Nyt päällä on opiskeluputki, joka onneksi jatkuu enää pari viikkoa. Kunhan kaikista kokeista pääsee läpi, se saa riittää tällä kertaa. Kesällä tarkoitus on viettää mahdollisimman paljon aikaa abikavereiden kanssa näiden poistuessa kaupungista tai jopa maasta syksyllä.

Löysin minusta teemapäivänä otetun kuvan. En uskalla sitä tänne laittaa, jotten riko kuvaajan oikeuksia, mutta sitä pääsee ihastelemaan hänen sivuillaan: http://simovaisanen.fi/album/people2014/1739464

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Mitä ihmeen pääsiäisruokaa

Tein superrrr laadukkaan videon keittiösähläyksestäni kaverin sitä pyydettyä. Pääsiäinen on osaltani mennyt lähinnä yksin kotona erilaisia askareita hoitaessa.
Olen tunnetusti katastrofaalinen keittiössä, joten video heijastelee tätä.


Jaan toki reseptin jos joku sitä kaipaa. Nyt odottelen Michelin-tähteä.

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Kolmet synttärit ja yhdet messut

Tämä viikonloppu oli kiireisempi kuin useimmat.
Perjantaina oli lukiokaverin 18-v. juhlat, joita ennen kävin keskustassa shoppailemassa kuempana asuvan kaverin kanssa. Ostelimme naurettavat määrät kynsitarvikkeita, sillä se on molemmilla yhteinen harrastus. Sorruin myös ostamaan lisää lankoja ja pinkin poskipunan. Pitäisi varmaankin mennä täyteen ostolakkoon. Juhlissa oli erittäin sekalaista porukkaa, joten tulin tutustuneeksi paremmin moniin ihmisiin, joihin en aiemmin ollut kiinnittänyt tarpeeksi huomiota. Paluuvaihtarina kaikki ovat uusia, joten tulee helposti valittua vain muutama, joihin jaksaa tutustua.

Lauantaina kiersin messukeskusta tutkien niin eläimiä kuin käsitöitäkin. Eksyin myös lapsimessujen halki pienoismallimessuille, jossa totesin harrastajien olevan erittäin kaljamahapitoinen joukko. Nuorempia harrastajia tuntui olevan vain muutama. Eläinmessuilla sen sijaan oli paljon erilaisia ihmisiä ja otuksia. Kävin ihastelemassa mopseja, sillä harkitsemme sellaisen ottamista jossain vaiheessa. Linda menehtyi helmikuun viimeisenä päivänä, mutta tarkoituksena ei kuitenkaan ole korvata häntä, vaikka elämä ilman koiraa välillä kovin oudolta tuntuukin. Jos ruokaa putoaa lattialle, se pitää siivota. Kamalaa.
Messujen jälkeen juhlittiin pienimuotoisesti veljeni syntymäpäivää, joka tosin oikeasti oli maanantaina. Hän kokee olevansa liian vanha järjestämään kutsuja, joten joimme synttärikahvit perheen kesken. Siskoni tosin ei ennättänyt paikalle, mutta jätti koiransa meille hoitoon.
Illalla raahauduin vielä 19-v. synttärijuhlille, joista livahdin pois ehkä luonnottomankin aikaisin, mutta olin niin väsynyt, etten meinannut edes kävellä suoraan. Oli hyvä kuitenkin ehtiä tavata abikavereita, joita nykyään harvemmin näkee.

Sunnuntaina kävin kaverin luona saamassa kylmää vettä naamalle. Arvelinkin, että hänellä oli jotain tärkeää sanottavaa, kun oli niin kovasti yrittänyt järjestää tapaamista. Sainkin kuulla "ulkopuolisen" näkökannan terveydestäni. Tiedostan, etten kohtele kehoani ihan niin hyvin, kuin ehkä kuuluisi, mutten ole varma, olenko valmis muutokseen. Yritän kuitenkin edes syödä tasaisemmin, sillä tapanani onkin skipata ruokia.
Se, mikä viimein toi viestin perille, oli: "Me halutaan, että sä elät". Pitääkin kait alkaa rakentaa kestävää elämää, eikä vain yrittää selvitä ehjänä.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

WTB: hobbies

Taas on tullut tapettua aikaa. Ja koska elän yhä siinä uskossa, että aika on arvokasta, tapan aikaa tekemällä jotain hyödyllistä. Leffojahan ei voi katsoa, ellei samalla piirrä, neulo, lakkaa kynsiä tai ompele. Rentoutuminen on yliarvostettua ja työllä pitää yrittää tappaa itsensä. Ikuisuusprojekteja ei koskaan voi olla liikaa, ja nyt uusin haaste tulee olemaan ompeleminen. Siskolla ollut ompelukone on nyt kotiutunut, ja on aika laittaa se testiin.
Koskaan en ole mitään loppuun asti ommellut. Siitä peruskoulussa tehdystä hameestakin puuttuu yhä se viimeinen sauma, mutta eipä sitä olisi tullut pidettyä muutenkaan. Jossain laatikoissahan se vieräkin pyötii ja odottaa, että yht'äkkiä ihastun omppukuvioon ja päätän tarvitsevani vihreitä hiusrusetteja tms.

Anyhow, käsitöitä on taas tullut tehtyä. Hiusklipsejä on jo useaa designia ja lisää tulee, koska ainahan niitä tarvitsee. Uusi lolihameeni tuli postissa pari päivää sitten, ja sen yli-ihanan printin innoittamana tein myös käsikorun, joka on kyllä aika karmea, mutta tekemällä oppii. Ehkä seuraava on jo parempi.
no kato ny ku on hieno kuva, oon jo aika pro
Vaivauduin myös lakkaamaan kynteni, mutta eipä sitä kuvassa kunnolla näy. Nätit kynnet motivoivat raahautumaan kouluun perjantainakin. Tosin myöhässä. Taisin nukkua pommiin joka päivä tällä viikolla, vaikka meninkin ihan inhimilliseen aikaan nukkumaan.
Hiuspinniarmeijani sieluina on muuten äitini vanhat käyntikortit. Kierrätystä kato nääs. Käytän niitä myös muistilappuina, koska on huomattavasti hienompaa vetäistä kaupassa ostoslistana esiin käyntikortti kuin vanha kuitti.