sunnuntai 11. elokuuta 2013

Annyeong!Party XII

En ole K-popin suurkuluttaja, mutta kuuntelen sitä muun musiikin seassa silloin tällöin. Viimeiselle lomaviikonlopulle piti keksiä ohjelmaa, joten ensin kokoonnuimme kaveriporukalla meille viettämään aikaa. Olen ylpeä kavereistani; kukaan ei sotkenut. Mitä nyt jättivät jälkeensä pulloja, mutta eipä haittaa.
Yksi kaveri oli lupautunut lähtemään mukaani Annyeong!Partyyn, joten suuntasimme Gloriaan kahdeksalta, ja muut joutuivat lähtemään kotiin.
Siellä oli vain huonoja taustoja, okei ?
Pakko sanoa, että tapahtuma oli pettymys. Päätön riehuminen ei koskaan ole kiinnostanut, eikä huvittanut nytkään. En ymmärrä, miten ihmiset jaksavat hyppiä tanssilattialla ylös alas paikallaan niin pitkään, huutaen välissä niitä muutamaa sanaa, jotka biisin lyriikoista tuntevat. Kun tapahtuma on täynnä pikkuteinejä, ei kai muuta voi odottaakaan. En myöskään olisi välttämättä halunnut nähdä 13-vuotiaita lapsosia paljastavissa vaatteissa tanssimassa kiusallisen näköisinä. Tunsin itseni liian vanhaksi ja tyylikkääksi.
Mutta eipä harmita, kun en mitään joutunut maksamaan. Meillä oli nimet listassa, joten säästyimme sisäänpääsymaksulta. Leima käteen ja matkaan.

Myös siskoni, joka ei aasialaista musiikkia kuuntele enää ollenkaan, oli paikalla. Hänen ystävänsä oli tapahtuman tekniikassa hoitamassa valoja. Oli hienot valot, hyvää työtä. Sisareni kysäisi minulta K-18 parvella kolmistaan roikkuessamme, että "soitetaanks täällä se Boom Boom Meccha Macho, vai oliks se japanilaista, ku siihen mä osaisin tanssin?" En siis ollut ainut, joka ei tunnistanut kuin vain muutaman biisin.

Poistuin kaverini kanssa paikalta jo ennen yhtätoista tunnelman latistuessa, kun oli aktiivisimpien tanssijoiden kotiintuloaika. Ehkä sinne tulee vielä toiste mentyä, mutta sitä ennen pitää kuunnella enemmän K-poppia.

Tein kynteni tuossa päivänä eräänä, ja tältä ne näyttivät kotiin palatessa. Osa timanteista oli eksynyt luultavasti hiuspehkooni, mutta vielä toimii.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti