keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Maailman murhayritys

Tiesitkö, että elämälle voi olla allerginen? Ironisesti monet suomalaiset ovat allergisia kansallispuullemme koivulle, mutta minäpä nostan vielä panoksia ja olen allerginen kuumalle, kylmälle ja nykyään myös paineelle. Wtf
Taiteiltuani kauniit tekokynnet ja elettyäni niiden kanssa jonkin aikaa, alkoi kynsien taipumisen aiheuttama liike kynsinauhassa aiheuttaa allergista reaktiota. Kuumuus esti allergiaa paranemasta, ja aiheutti reaktioita myös muualle. Hiusten harjaamisen tai ponnarin sitomisen aiheuttama nykiminen myös saa aikaan nokkosrokon kaltaisen reaktion. Lääkäri neuvoi olemaan käyttämättä edes kynsilakkaa niin kauan, kun reaktio on sormissani. Että siihen loppui se harrastus, mitähän seuraavaksi.
Murha-ase
Tulin käyneeksi Yukiconin rantatapahtumassa, vaikka ilma ei vielä silloin ollutkaan ihan niin lämmin, kuin olisin toivonut. Rantatapahtuma myös oli suoraan sanoen tylsä. Taidan alkaa olla liian vanha näihin coneihin. Käytinkin suurimman osan ajasta halpojen cossejen tuomitsemiseen kaverini kanssa.

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Kato, aurinko!

Onpa ollut kuule tylsä kesäkuu. Taisin jopa olla useamman viikon vaihtamatta edes pois yöpuvusta. Vesisade on tosi kiva asia. Tuleekohan sitä lämpöä koskaan? Toisaalta huono sää on ollut hyvä syy lukea ylppäreihin ja valmistautua vuoden päästä koittavaan Tokion matkaan.

Tällä viikolla jouduin ottamaan itseäni niskasta kiinni ja käymään ulkona. Käväisin päiväretkellä Turussa perheen kanssa ihastelemassa keskiaikaisia markkinoita sekä isoäitini taidenäyttelyä. Markkinat olivat, yllätys yllätys, jälleen kerran täysin samaa kamaa kuin viime vuonnakin. Ehkä sinne täytyy mennä itse näyttelijäksi, jos jotain mielii tapahtumasta irti saada.
Taidenäyttely oli pienessä seurakunnantilassa, mutta tauluja oli ainakin 30. Suurinta osaa en ollut koskaan ennen nähnyt, joten isoäiti oli maalannut ne viimeisen vuoden aikana. Toivottavasti näyttelyitä tulee enemmänkin. Törmäsimme myös serkkuuni. On omituista nähdä serkkuja lastensa kanssa, kun vielä muistan itse leikkineeni kyseisen serkun kanssa lapsena (tai lähinnä hyppineeni hänen päällään).


Tänään prideviikko huipentui Pride-kulkueeseen ja puistojuhlaan, ja osallistuin molempiin muutaman kaverin kanssa. Tuttuja tuli bongattua muutamia, vaikkakin omasta koulusta vain kaksi. Tämä ei yllätä. Tapasin myös isosiskoni kavereita, joiden kanssa sisko olisi halunnut minun viettävän enemmänkin aikaa, mutta useamman tunnin puistossa istuttuani olin jo kyllästynyt jatkuvaan meteliin, jonka yli ei kuullut puhetta, ja väentungokseen, jonka keskellä ei mahtunut kulkemaan. Kulkue ja juhla taisivatkin olla suurimmat ikinä; uutisten mukaan osallistujia oli 20 000. Suurempia ongelmia en havainnut, ja tästä olen positiivisesti yllättynyt. Kansa taitaa Suomessa olla paljon poliitikkoja suvaitsevampaa.

Tuuli sai jo hiukseni sekaisin, mutta Riina päätti vielä auttaa.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Still alive

Koulu loppui, woo!

Yleensä kevätjuhlapäivä on tuskallisen tylsä, mutta sen jälkeen koittava vapaus on vertaansa vailla. Tällä kertaa juhla oli kuitenkin enemmän bittersweet, kun vanhat luokkakaverit valmistuivat. Lakkiaisia tulikin sitten kierrettyä muutamat, ja illalla vielä muutama kakkonen tuli meille istumaan iltaa. Ilta jatkuikin sitten pitkään.
Kavereiden lakkiasissa käyminen on hyvää valmistelua omia juhlia varten, jotka ovat vuoden päästä edessä. Useammat juhlat kierrettyäni olen vahvasti sitä mieltä, että Pommac on siunaus.

Uuden kännykän (älypuhelin, yaay) ensimmäinen selfie
Vanhenin myös eilen. Viimeinen teinivuosi lähtee käyntiin, ja mitään en ole vieläkään saavuttanut. Vaan eipä sillä kiirettä ole, naisten elinajanodote kun on 82 vuotta.
Salmaria ja salmiakkishotteja
Kävin muistaakseni ensimmäistä kertaa Amarillossa, ja toiste en vapaaehtoisesti sinne mene. Vaikka juomat olivatkin 1.80€ ja sisäänpääsy ilmainen, ei korvien rääkkääminen ole sen arvoista. Hitto että oli huonoa suomiräppiä. Kyllä sitä mikkiin osaa jokainen ölistä, mutta se ei tarkoita, että niin kannattaa tehdä.

Kesälle ei suurempia suunnitelmia ole, mutta bilsan ylppäreihin täytyy lukea ja tulevaisuutta suunnitella. Kai sitä pitää jo tässä vaiheessa alkaa pyrkimään ulkomaille yliopistoon.
Purikura apps are bloody awesome

perjantai 9. toukokuuta 2014

Vappu

Vappuaattona oli vielä koulua jopa neljään asti, mutta sen jälkeen kokoonnuttiin porukalla yhden kaverin luona. Olin toivonut lämmintä vappua, mutta säähän oli tietenkin kylmä ja sateinen. Tuli pysyttyä lähinnä sisätiloissa koko aatto, ja vappupäivänä en vaivautnut juhlimaan.
Lauantaina sen sijaan kokoonnuttiin taas meillä pienemmällä porukalla.Yksinäni en varmaan ikinä olisi tullut katsoneeksi sellaisia elokuvateollisuuden helmiä kuin Sharknado ja Full Metal Jacket. Laadukkaita.
Nyt päällä on opiskeluputki, joka onneksi jatkuu enää pari viikkoa. Kunhan kaikista kokeista pääsee läpi, se saa riittää tällä kertaa. Kesällä tarkoitus on viettää mahdollisimman paljon aikaa abikavereiden kanssa näiden poistuessa kaupungista tai jopa maasta syksyllä.

Löysin minusta teemapäivänä otetun kuvan. En uskalla sitä tänne laittaa, jotten riko kuvaajan oikeuksia, mutta sitä pääsee ihastelemaan hänen sivuillaan: http://simovaisanen.fi/album/people2014/1739464

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Mitä ihmeen pääsiäisruokaa

Tein superrrr laadukkaan videon keittiösähläyksestäni kaverin sitä pyydettyä. Pääsiäinen on osaltani mennyt lähinnä yksin kotona erilaisia askareita hoitaessa.
Olen tunnetusti katastrofaalinen keittiössä, joten video heijastelee tätä.


Jaan toki reseptin jos joku sitä kaipaa. Nyt odottelen Michelin-tähteä.

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Kolmet synttärit ja yhdet messut

Tämä viikonloppu oli kiireisempi kuin useimmat.
Perjantaina oli lukiokaverin 18-v. juhlat, joita ennen kävin keskustassa shoppailemassa kuempana asuvan kaverin kanssa. Ostelimme naurettavat määrät kynsitarvikkeita, sillä se on molemmilla yhteinen harrastus. Sorruin myös ostamaan lisää lankoja ja pinkin poskipunan. Pitäisi varmaankin mennä täyteen ostolakkoon. Juhlissa oli erittäin sekalaista porukkaa, joten tulin tutustuneeksi paremmin moniin ihmisiin, joihin en aiemmin ollut kiinnittänyt tarpeeksi huomiota. Paluuvaihtarina kaikki ovat uusia, joten tulee helposti valittua vain muutama, joihin jaksaa tutustua.

Lauantaina kiersin messukeskusta tutkien niin eläimiä kuin käsitöitäkin. Eksyin myös lapsimessujen halki pienoismallimessuille, jossa totesin harrastajien olevan erittäin kaljamahapitoinen joukko. Nuorempia harrastajia tuntui olevan vain muutama. Eläinmessuilla sen sijaan oli paljon erilaisia ihmisiä ja otuksia. Kävin ihastelemassa mopseja, sillä harkitsemme sellaisen ottamista jossain vaiheessa. Linda menehtyi helmikuun viimeisenä päivänä, mutta tarkoituksena ei kuitenkaan ole korvata häntä, vaikka elämä ilman koiraa välillä kovin oudolta tuntuukin. Jos ruokaa putoaa lattialle, se pitää siivota. Kamalaa.
Messujen jälkeen juhlittiin pienimuotoisesti veljeni syntymäpäivää, joka tosin oikeasti oli maanantaina. Hän kokee olevansa liian vanha järjestämään kutsuja, joten joimme synttärikahvit perheen kesken. Siskoni tosin ei ennättänyt paikalle, mutta jätti koiransa meille hoitoon.
Illalla raahauduin vielä 19-v. synttärijuhlille, joista livahdin pois ehkä luonnottomankin aikaisin, mutta olin niin väsynyt, etten meinannut edes kävellä suoraan. Oli hyvä kuitenkin ehtiä tavata abikavereita, joita nykyään harvemmin näkee.

Sunnuntaina kävin kaverin luona saamassa kylmää vettä naamalle. Arvelinkin, että hänellä oli jotain tärkeää sanottavaa, kun oli niin kovasti yrittänyt järjestää tapaamista. Sainkin kuulla "ulkopuolisen" näkökannan terveydestäni. Tiedostan, etten kohtele kehoani ihan niin hyvin, kuin ehkä kuuluisi, mutten ole varma, olenko valmis muutokseen. Yritän kuitenkin edes syödä tasaisemmin, sillä tapanani onkin skipata ruokia.
Se, mikä viimein toi viestin perille, oli: "Me halutaan, että sä elät". Pitääkin kait alkaa rakentaa kestävää elämää, eikä vain yrittää selvitä ehjänä.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

WTB: hobbies

Taas on tullut tapettua aikaa. Ja koska elän yhä siinä uskossa, että aika on arvokasta, tapan aikaa tekemällä jotain hyödyllistä. Leffojahan ei voi katsoa, ellei samalla piirrä, neulo, lakkaa kynsiä tai ompele. Rentoutuminen on yliarvostettua ja työllä pitää yrittää tappaa itsensä. Ikuisuusprojekteja ei koskaan voi olla liikaa, ja nyt uusin haaste tulee olemaan ompeleminen. Siskolla ollut ompelukone on nyt kotiutunut, ja on aika laittaa se testiin.
Koskaan en ole mitään loppuun asti ommellut. Siitä peruskoulussa tehdystä hameestakin puuttuu yhä se viimeinen sauma, mutta eipä sitä olisi tullut pidettyä muutenkaan. Jossain laatikoissahan se vieräkin pyötii ja odottaa, että yht'äkkiä ihastun omppukuvioon ja päätän tarvitsevani vihreitä hiusrusetteja tms.

Anyhow, käsitöitä on taas tullut tehtyä. Hiusklipsejä on jo useaa designia ja lisää tulee, koska ainahan niitä tarvitsee. Uusi lolihameeni tuli postissa pari päivää sitten, ja sen yli-ihanan printin innoittamana tein myös käsikorun, joka on kyllä aika karmea, mutta tekemällä oppii. Ehkä seuraava on jo parempi.
no kato ny ku on hieno kuva, oon jo aika pro
Vaivauduin myös lakkaamaan kynteni, mutta eipä sitä kuvassa kunnolla näy. Nätit kynnet motivoivat raahautumaan kouluun perjantainakin. Tosin myöhässä. Taisin nukkua pommiin joka päivä tällä viikolla, vaikka meninkin ihan inhimilliseen aikaan nukkumaan.
Hiuspinniarmeijani sieluina on muuten äitini vanhat käyntikortit. Kierrätystä kato nääs. Käytän niitä myös muistilappuina, koska on huomattavasti hienompaa vetäistä kaupassa ostoslistana esiin käyntikortti kuin vanha kuitti.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Näpertelyä

Koeviikko on osaltani jo lähes ohi, ja enää on jäljellä fysiikka. Se tosin ei ole vahvimpia aineitani, joten ihan vapaa en ole.
Viime aikoina olen innostunut askartelemaan erilaisia härpäkkeitä, lähinnä hiusklipsejä. Niitä onkin tullut tehtyä jo muutama, ja lisää on vielä tulossa. Jospa tästä vaikka kehittäisi jonkinlaisen väliaikaisen ammatin, kun ei kesätöitä tunnu olevan tarjolla.

Mutta miten siihen saisi lisää sydämiä?
Olen myös innostunut katsomaan aasialaisia draamasarjoja, ja onkin tullut katsottua useampi tunti niin King's Daughter Su Baek Hyangia kuin Empress Kitäkin. Ensin mainittu ei ole mieleiseni, mutta äitini on siihen nyt ihan koukussa katsottuaan sitä kanssani. Empress Ki sen sijaan on aivan mahtava, enkä malttaisi lopettaa sen katsomista. Onneksi jaksoja onkin hyvä määrä.

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Teemapäivä

Päätettiin kahden kaverin kanssa pitää teemapäivä, kun kaikkia yhdistää kiinnostus erilaisiin aasialaisiin asioihin. Itselleni se on lähinnä historia ja Japanin katumuoti, mutta muita kiehtovat käsittääkseni myös TV-sarjat, anime, idolit yms.


Päivän aloitimme tapaamalla rautiksella, jossa eräs mies yhtäkkiä alkoi kyykistellä edessäni ja ottaa valokuvia odotellessani muita. Hän antoi lopulta käyntikorttinsa, ja ottaa ilmeisesti stock kuvia. Saa nähdä, päätyykö kuvani sellaiselle sivulle. Olisihan se mielenkiintoista nähdä omaa pärstää käytettävän mainoksessa tai koulukirjassa. Jos joskus löydän kuvan, linkkaan sen tänne.

Tässä lopullinen meikkini
Kävimme ostamassa kuplateetä metroasemalta. Se oli kieltämättä erikoista. Puodissa ei koskaan ennen ole ollut ketään muuta, joten en ole uskaltanut mennä sinne pällistelemään. Anni onneksi tunsi kuplateet ennestään ja auttoi meitä aloittelijoita.

Saana, Anni ja minä
Anni raahasi meidät myös johonkin Aasiamarkettiin, I don't even know. Ja vielä toiseen vastaavaan. Päädyin ostamaan mocheja, ja jokseenkin erikoisia ovat. Poikkesimme myös UFF:n euron päivillä, ja löysin sieltä polvihousut. Siis housut! Ensimmäiset housut, joista pidän. Jostain syystä uhvin asiakkaat olivat avoimempia kuin muualla, ja sainkin kuulla usealta ostelijalta positiivisia kommentteja. Eräs nuori nainen ihasteli hiuksiani ja kiersi vielä katsomaan takaakin; olikohan kyseessä toinen lolita valepuvussa!
Muutenkin päivän tuloksena oli vain positiivisuutta, muutamaa mulkaisua huolimatta. Monet tulivat sanomaan, että pitävät hiuksistani tai asustani. Suosikkini oli kuitenkin se, kun sain kuulla piristäneeni jonkun päivää. Se piristää aina myös omaani.

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Meikkiaddiktin muutoslupaus

Myönnän olevani hamstraaja. Meikin ostelu on niin helppoa, "halpaa" ja hauskaa, että sitä ei edes huomaa tekevänsä. Kun meikkimäärä kuitenkin täyttää sitä suhteellisen vähän käyttävällä kokonaisen korin, on aika ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä muutos.
Tässä tämänhetkinen inventaarioni:

Huulet
4 punaa
17 kiiltoa
= 21
Naama
5 meikkipohjaa + 1 melkein tyhjä
6 puuteria + 1 varalla
4 poskipunaa
3 shaderia / highlighteria
1 kasvoväri
3 peitepuikkoa
= 22 + 2
Silmät
5 ripsiväriä + 1 varalla
4 rajauskynää + 1 liquid + 1 valkoinen
1 primer
5 yksittäistä luomiväriä
11 luomiväripalettia
2 kulmakynää
= 30 + 1

Yhteensä siis 73 + 3 meikkiä.
Tavoitteekseni asetan kevään ja kesän aikana keventää seuraaviin rajoihin:
5 kiiltoa
2 meikkipohjaa
2 puuteria
1 peitepuikko
2 ripsiväriä
2 rajauskynää
Ei tuplia luomiväreissä

Tämä vähentäisi meikkejä vähintään 29:llä, vaikka luomivärejä ei lähtisikään. Tilannetta tosin pahentaa se, että muutamat luomiväriostokseni eivät ole edes ehtineet kotiin asti!
Mutta tästä alkaa hidas muutos ja toivottavasti pysyvä parannus!

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Rakentamassa tulevaisuutta

Jatko-opintopäivänä sain taas uusia ajatuksia opiskelusta. Nyt en enää tiedäkään, mitä haluaisin tehdä! Ehkä jäänkin Aaltoon opiskelemaan bioinformaatioteknologiaa tai automaatiota.
Hain myös about miljoonaan eri kesätyöpaikkaan, ja ihan kohta täytyykin kipittää työhaastatteluun.Toivottavasti niitä tulisi useampikin, jotta pääsisin itse valitsemaan kesätyöni. Alla kuva erittäin edustavasta työhaastattelu lookistani.
Laske lentävät hiukset
Tulevan suunnittelu on aina ollut minulle ominaista, olipa kyse mistä tahansa. Matkojakin suunnittelen aina usean vuoden eteenpäin. Nyt olen tehnyt plänin kesälle 2015, kun valmistun lukiosta. Suunnitelmaan kuuluu tietysti myös vähintään yhdet pääsykokeet!

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Hiihtoloma

Toissa viikolla oli loma, jolla sain aikaiseksi enenmmän, kuin oli tarkoitus. Maanantaista tiistaihin olin äidin ja pikuveljen kanssa Tallinnassa. Yövyimme jossakin Tallinkin hotellissa, josta saimme sviitin. Cool. Yllätyin siitä, kuinka valmis olin vain lojumaan hotellissa, kun yleensä suosin aktiivisia kaupunkilomia. Vesisade ja kylmyys saattoivat vaikuttaa asiaan. Viron liityttyä euroon, hinnat ovat selvästi nousseet. Kauppakeskuksista on myös poistunut halvat krääsälät, joita itse kyllä kaipasin. Miksi vaivautua Viroon ostamaan pohjoismaisten brändien tuotteita, kun samat saa Suomestakin? Toisaalta pientä hintaeroa on yhä huomattavissa, ja mm. Fazerin karkit ovat Virossa paljon halvempia kuin Suomessa.

Keskiviikkona raahauduin hammaslääkäriin, ja loput viikosta pyörinkin kavereiden kanssa. Paluu kouluun tuntui uskomattoman tuskalliselta, ja onnistuinkin sitten sairastumaan.

Viime lauantaina oli "perheretki" Serenaan isän, pikkuveljen ja isosiskon kanssa. Jouduin sitä varten ostamaan uimapuvun, kun en moista ennen omistanut. Ei tästä kuvia, pahoitteluni.

Kävin myös kampaajalla saamassa uuden hiustyylin. 
Vielä en osaa sanoa, mitä mieltä tästä olen. Leikkaus sopii hyvin "kiltti pikkutyttö" -lookiin, mutta kun tarkoitus olisi tässä näyttää täysi-ikäiseltä!

Vieläkään en ole saanut aikaiseksi purkaa viimeistä muuttolaatikkoa.
I am the queen of procrastination.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Hellocon

Lauantaina 1.2. oli Helsingin Lolita Convention, Hellocon, jossa olin infovänkärinä. Onnistuin heräämään suhteellisen ajoissa, (klo. 6) vaikka olinkin illalla ollut pelaamassa lautapelejä kaverilla. Hiuksia tosin en ehtinyt kihartamaan, joten tein sen tapahtumapaikalla ennen ovien avaamista.

Coni oli onnistunut, vaikka pieniä ryppyjä olikin, tosin ne tuskin kävijöille asti näkyivät. Infossa ihmettelimme myyjän tullessa kyselemänä heille varattuja salaatteja, joista emme olleet kuulleet. Turns out meillä olikin backstagella risottoa myyjille ja muille työntekijöille, jotka Cloudberry Ladyn väki oli ystävällisesti tehnyt.
Ulkomaalaisten määrä conissa oli yllättävä. En osannut odottaa suurimman osan myyjistä puhuvan englantia, vaikka eipä siitä mitään ongelmaa tullut. Ihmettelen vain, miten he ovat jaksaneet raahata sekä itsensä, apulaisensa että tuotteensa Helsinkiin asti. Pidempi matka oli tietysti kunniavierailla, jotka näyttivät selvinneen hyvin.

Paikalla pyöri myös mediaihmisiä kamerat käsissä. Kamppi-Eiran toimittaja sanoi aamulla bonganneensa lolitan kadulla ja käyneensä jututtamassa häntä, jolloin sai kuulla conista. Hän siispä pölähti paikalle haastattelemaan ja kuvaamaan! Mielestäni aika unelmatyö.

Tästä conista jääneen hyvän fiiliksen turvin aion uskaltautua ilmoittautumaan vänkäriksi tulevaisuudessakin.

tiistai 28. tammikuuta 2014

Yukicon (2/2)

Ai nii tää oli kaksosanen.

Sunnuntaina raahauduin coniin muistaakseni hieman aikaisin aikaisemman loppumisajan takia. Ohjelmasta taisin käydä katsomassa vain päättäjäiset, koska Laeppavian livepelaamiseen en ehtinyt/jaksanut vaivautua. Jos olisin ostanut lippuni siitä loppuunmyydystä nettikaupasta kuten nopeat ja taitavat, en olisi kehdannut olla niin laiska; joku muu olisi voinut haluta nähdä kaiken ohjelman. Mutta en koe vieneeni lippua keneltäkään~ !

Anyhow. Sunnuntaina taidekujalla oli tuttuja, joten tulin pyörineeksi siellä aika paljon. Tai lähinnä tulin seisoneeksi seinän vieressä juttelemassa samalla, kun meikkini valuivat poskille huonon ilmanvaihdon takia. Ostin kaverilta kännykkäkorun, koska sitä valtavaa pinkkiä palloa en sitten jaksanutkaan kamalan kauaa katsella. Ehkä pieni ja siro miellyttää pidempään.

Conin jälkeen päädyin uusille tuttavuuksille pelaamaan lautapeliä. Erittäin turvallista, I know, mutta kyllä ne vilpittömästi hyväntahtoiset ihmiset tunnistaa. Sunnuntaina uudella loliystävälläni ja minulla oli vieläpä matchaavat mekot. Uusiin ihmisiin tutustuminen teki tästä conista muita paremman; kuplassa eläneelle se oli täysin uusi kokemus.

tiistai 21. tammikuuta 2014

Yukicon 2014 (1/2)

Viikonloppuna oli the infamous Yukicon, joka aiheutti monille pettymyksiä pääsylippusekoilujensa vuoksi. Itse sain oman lippuni varsinaisen myyntiajan jälkeen työvoimalle varatuista lipuista.
Coni oli hyvä, tosin tilanpuute oli lauantaina uskomaton. Käytöstapoja tahtoisin opettaa conin järjestäjälle tai vänkärille, joka kovin tylysti kuulutti milloin mitäkin.

Anyhow, lauantai alkoi raahautumalla paikalle joskus keskipäivän tienoilla, koska minähän en aikaisin herää. Etsiydyin lukiokavereiden luo, jotka kaikki cossasivat Attack on Titan -hahmoja suuremmassa porukassa. Samalla tuli siispä tavattua joukko uusia ihmisiä, jotka paljastuivatkin uskomattoman ystävällisiksi.
Lauantain virallisesta ohjelmasta kävin muistaakseni katsomassa vain cosplaykisan, josta sain varsin tasottomia kuvia. On se kuvaaminen vaan niin haastavaa.

look at all dem fancy edits, man
Onnistuin jopa heittämään vaatteita päälleni conia varten. Molempina päivinä. Mikä suoritus!
Opin jo lauantaina sen, että cossaajien kanssa pyöriminen tarkoittaa telineenä toimimista. Useat sarjan fanit tulivat pyytämään cossiporukkaa kuvaan, joten sain vahtia takkeja ja laukkuja. Onneksi en sentään ollut porukan ainoa cossiton kamavahti.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Don't mind me

Saan usein aivan mahtavia ideoita kärsiessäni unenpuutteesta. Yläasteella olikin tapana valvoa kolmeen aamulla kirjoittamassa tai piirtämässä, mutta sellaiseen ei nyt vanhalla iällä enää kykene.
Joten valvoinpa siis eräänä yönä kahteen kihartamassa peruukkia, kun ei väsyttänyt.
Hello I'm a blowfish
Kävin ostamassa ikeasta kuivaustelineitä, joihin sain peruukkikokoelmani ripustettua niin, etteivät ne takkuunnu tai pölyynny. Aiheesta ehkä kuvia joskus. Tulin myös siihen tulokseen, että hiuslisäkkeitä ei ikinä voi olla liikaa, etenkin kun omat hiukset ovat suomalaisen lättähiustyylin edustajia.

Viikonloppuna on luvassa Yukicon, jossa on tarkoitus tavata tuttuja. Muut tosin cossaavat, joten taidan joutua toimimaan telineenä. Seuraava viikonloppu on kaverin 18-v synttärit (viime viikonloppuna täytti toinen 19-v) ja sitten onkin Hellocon, jossa olen vänkärinä. Ja sitten käsittääkseni alkaa koeviikko ja prelit! Unettomiin öihin ei nyt olisi varaa, mutta siksipä niitä tietenkin tulee. Pitää yrittää hyötykäyttää niitä enemmänkin.

torstai 9. tammikuuta 2014

Uusi vuosi, uudet suunnitelmat

Hyvää uutta vuotta!

Itselleni 2014 tulee olemaan yksi elämäni stressipitoisimmista vuosista. Kevät lähtee käyntiin hammaslääkäreillä, coneilla ja ylppäreillä, kesällä tarkoitus tehdä töitä ja toivottavasti matkustaa, ja syksyllä tiedossa taas lisää ylppäreitä.

Olen ilmeisesti päättänyt aloittaa vuoteni suurella käänteellä, ja alkanut hylätä lääkistä opiskeluvaihtoehtona. Ei huvita. Tuskin koskaan edes todella halusin sinne; bisnes on enemmän minun alaani. Siksipä suunnitelmissa onkin nyt Tampereen TKK, ja siellä tuotantotalous. Helsingistä en luultavasti edes ala haaveilemaan, sillä siihen ei fyssataitoni riitä.

Ahdistaa jo etukäteen. Mistäköhän sitä löytääkään itsensä parin vuoden kuluttua.