tiistai 15. huhtikuuta 2014

Kolmet synttärit ja yhdet messut

Tämä viikonloppu oli kiireisempi kuin useimmat.
Perjantaina oli lukiokaverin 18-v. juhlat, joita ennen kävin keskustassa shoppailemassa kuempana asuvan kaverin kanssa. Ostelimme naurettavat määrät kynsitarvikkeita, sillä se on molemmilla yhteinen harrastus. Sorruin myös ostamaan lisää lankoja ja pinkin poskipunan. Pitäisi varmaankin mennä täyteen ostolakkoon. Juhlissa oli erittäin sekalaista porukkaa, joten tulin tutustuneeksi paremmin moniin ihmisiin, joihin en aiemmin ollut kiinnittänyt tarpeeksi huomiota. Paluuvaihtarina kaikki ovat uusia, joten tulee helposti valittua vain muutama, joihin jaksaa tutustua.

Lauantaina kiersin messukeskusta tutkien niin eläimiä kuin käsitöitäkin. Eksyin myös lapsimessujen halki pienoismallimessuille, jossa totesin harrastajien olevan erittäin kaljamahapitoinen joukko. Nuorempia harrastajia tuntui olevan vain muutama. Eläinmessuilla sen sijaan oli paljon erilaisia ihmisiä ja otuksia. Kävin ihastelemassa mopseja, sillä harkitsemme sellaisen ottamista jossain vaiheessa. Linda menehtyi helmikuun viimeisenä päivänä, mutta tarkoituksena ei kuitenkaan ole korvata häntä, vaikka elämä ilman koiraa välillä kovin oudolta tuntuukin. Jos ruokaa putoaa lattialle, se pitää siivota. Kamalaa.
Messujen jälkeen juhlittiin pienimuotoisesti veljeni syntymäpäivää, joka tosin oikeasti oli maanantaina. Hän kokee olevansa liian vanha järjestämään kutsuja, joten joimme synttärikahvit perheen kesken. Siskoni tosin ei ennättänyt paikalle, mutta jätti koiransa meille hoitoon.
Illalla raahauduin vielä 19-v. synttärijuhlille, joista livahdin pois ehkä luonnottomankin aikaisin, mutta olin niin väsynyt, etten meinannut edes kävellä suoraan. Oli hyvä kuitenkin ehtiä tavata abikavereita, joita nykyään harvemmin näkee.

Sunnuntaina kävin kaverin luona saamassa kylmää vettä naamalle. Arvelinkin, että hänellä oli jotain tärkeää sanottavaa, kun oli niin kovasti yrittänyt järjestää tapaamista. Sainkin kuulla "ulkopuolisen" näkökannan terveydestäni. Tiedostan, etten kohtele kehoani ihan niin hyvin, kuin ehkä kuuluisi, mutten ole varma, olenko valmis muutokseen. Yritän kuitenkin edes syödä tasaisemmin, sillä tapanani onkin skipata ruokia.
Se, mikä viimein toi viestin perille, oli: "Me halutaan, että sä elät". Pitääkin kait alkaa rakentaa kestävää elämää, eikä vain yrittää selvitä ehjänä.

2 kommenttia: