lauantai 28. kesäkuuta 2014

Kato, aurinko!

Onpa ollut kuule tylsä kesäkuu. Taisin jopa olla useamman viikon vaihtamatta edes pois yöpuvusta. Vesisade on tosi kiva asia. Tuleekohan sitä lämpöä koskaan? Toisaalta huono sää on ollut hyvä syy lukea ylppäreihin ja valmistautua vuoden päästä koittavaan Tokion matkaan.

Tällä viikolla jouduin ottamaan itseäni niskasta kiinni ja käymään ulkona. Käväisin päiväretkellä Turussa perheen kanssa ihastelemassa keskiaikaisia markkinoita sekä isoäitini taidenäyttelyä. Markkinat olivat, yllätys yllätys, jälleen kerran täysin samaa kamaa kuin viime vuonnakin. Ehkä sinne täytyy mennä itse näyttelijäksi, jos jotain mielii tapahtumasta irti saada.
Taidenäyttely oli pienessä seurakunnantilassa, mutta tauluja oli ainakin 30. Suurinta osaa en ollut koskaan ennen nähnyt, joten isoäiti oli maalannut ne viimeisen vuoden aikana. Toivottavasti näyttelyitä tulee enemmänkin. Törmäsimme myös serkkuuni. On omituista nähdä serkkuja lastensa kanssa, kun vielä muistan itse leikkineeni kyseisen serkun kanssa lapsena (tai lähinnä hyppineeni hänen päällään).


Tänään prideviikko huipentui Pride-kulkueeseen ja puistojuhlaan, ja osallistuin molempiin muutaman kaverin kanssa. Tuttuja tuli bongattua muutamia, vaikkakin omasta koulusta vain kaksi. Tämä ei yllätä. Tapasin myös isosiskoni kavereita, joiden kanssa sisko olisi halunnut minun viettävän enemmänkin aikaa, mutta useamman tunnin puistossa istuttuani olin jo kyllästynyt jatkuvaan meteliin, jonka yli ei kuullut puhetta, ja väentungokseen, jonka keskellä ei mahtunut kulkemaan. Kulkue ja juhla taisivatkin olla suurimmat ikinä; uutisten mukaan osallistujia oli 20 000. Suurempia ongelmia en havainnut, ja tästä olen positiivisesti yllättynyt. Kansa taitaa Suomessa olla paljon poliitikkoja suvaitsevampaa.

Tuuli sai jo hiukseni sekaisin, mutta Riina päätti vielä auttaa.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Still alive

Koulu loppui, woo!

Yleensä kevätjuhlapäivä on tuskallisen tylsä, mutta sen jälkeen koittava vapaus on vertaansa vailla. Tällä kertaa juhla oli kuitenkin enemmän bittersweet, kun vanhat luokkakaverit valmistuivat. Lakkiaisia tulikin sitten kierrettyä muutamat, ja illalla vielä muutama kakkonen tuli meille istumaan iltaa. Ilta jatkuikin sitten pitkään.
Kavereiden lakkiasissa käyminen on hyvää valmistelua omia juhlia varten, jotka ovat vuoden päästä edessä. Useammat juhlat kierrettyäni olen vahvasti sitä mieltä, että Pommac on siunaus.

Uuden kännykän (älypuhelin, yaay) ensimmäinen selfie
Vanhenin myös eilen. Viimeinen teinivuosi lähtee käyntiin, ja mitään en ole vieläkään saavuttanut. Vaan eipä sillä kiirettä ole, naisten elinajanodote kun on 82 vuotta.
Salmaria ja salmiakkishotteja
Kävin muistaakseni ensimmäistä kertaa Amarillossa, ja toiste en vapaaehtoisesti sinne mene. Vaikka juomat olivatkin 1.80€ ja sisäänpääsy ilmainen, ei korvien rääkkääminen ole sen arvoista. Hitto että oli huonoa suomiräppiä. Kyllä sitä mikkiin osaa jokainen ölistä, mutta se ei tarkoita, että niin kannattaa tehdä.

Kesälle ei suurempia suunnitelmia ole, mutta bilsan ylppäreihin täytyy lukea ja tulevaisuutta suunnitella. Kai sitä pitää jo tässä vaiheessa alkaa pyrkimään ulkomaille yliopistoon.
Purikura apps are bloody awesome