lauantai 28. kesäkuuta 2014

Kato, aurinko!

Onpa ollut kuule tylsä kesäkuu. Taisin jopa olla useamman viikon vaihtamatta edes pois yöpuvusta. Vesisade on tosi kiva asia. Tuleekohan sitä lämpöä koskaan? Toisaalta huono sää on ollut hyvä syy lukea ylppäreihin ja valmistautua vuoden päästä koittavaan Tokion matkaan.

Tällä viikolla jouduin ottamaan itseäni niskasta kiinni ja käymään ulkona. Käväisin päiväretkellä Turussa perheen kanssa ihastelemassa keskiaikaisia markkinoita sekä isoäitini taidenäyttelyä. Markkinat olivat, yllätys yllätys, jälleen kerran täysin samaa kamaa kuin viime vuonnakin. Ehkä sinne täytyy mennä itse näyttelijäksi, jos jotain mielii tapahtumasta irti saada.
Taidenäyttely oli pienessä seurakunnantilassa, mutta tauluja oli ainakin 30. Suurinta osaa en ollut koskaan ennen nähnyt, joten isoäiti oli maalannut ne viimeisen vuoden aikana. Toivottavasti näyttelyitä tulee enemmänkin. Törmäsimme myös serkkuuni. On omituista nähdä serkkuja lastensa kanssa, kun vielä muistan itse leikkineeni kyseisen serkun kanssa lapsena (tai lähinnä hyppineeni hänen päällään).


Tänään prideviikko huipentui Pride-kulkueeseen ja puistojuhlaan, ja osallistuin molempiin muutaman kaverin kanssa. Tuttuja tuli bongattua muutamia, vaikkakin omasta koulusta vain kaksi. Tämä ei yllätä. Tapasin myös isosiskoni kavereita, joiden kanssa sisko olisi halunnut minun viettävän enemmänkin aikaa, mutta useamman tunnin puistossa istuttuani olin jo kyllästynyt jatkuvaan meteliin, jonka yli ei kuullut puhetta, ja väentungokseen, jonka keskellä ei mahtunut kulkemaan. Kulkue ja juhla taisivatkin olla suurimmat ikinä; uutisten mukaan osallistujia oli 20 000. Suurempia ongelmia en havainnut, ja tästä olen positiivisesti yllättynyt. Kansa taitaa Suomessa olla paljon poliitikkoja suvaitsevampaa.

Tuuli sai jo hiukseni sekaisin, mutta Riina päätti vielä auttaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti